keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hei sehän tykkää niistä!

Oli mukava yllätys tänään töistä tullessa. Olin aiemmin tulostanut noita tehtäviä tyttärelleni (9v.) kun hän oli valitellut pitkästymistä. No sillä erää jäivät tekemättä, kun kävikin niin, että Playstation vei voiton. Aina ei voi voittaa.

No tänään tosiaan tulin töistä, niin oli mukava yllätys nähdä, että keittiön pöydälle oli nostettu värikynät ja tuo tulostettu nippu. Varsinainen tekeminen alkoi hieman myöhemmin.

Tuossa se niitä nyt sitten on tehnyt. Kuulostaa siltä, että on tykännyt niistä hyvin, ja pari "virhettä", joita vähän itsekin arvelin, tuli julki:
  • Pisteestä pisteeseen tehtävässä numerot ovat aivan liian pieniä. Skannattuna ja tulostettuna meni moni numero arvailtavaan kuntoon.
  • Löydä keskiaikaiset esineet. Hmm.. Mitäköhän edes ajattelin moisella tehtävänasettelulla. Aivan liian hankalaa jopa itselleni :D
( Edit: Viime sekunnin tarkistus - kyllä siinä luki kuitenkin mitkä esineet eivät kuulu keskiaikaan. Silloin onhelpompi bongata joukosta lähinnä puhelinta yms. ja pohtia vaikka silmälaseja sen sijaan että ympyröi melkein kaikki)
  • Mitä tänään syödään tehtävän lopputulos jäi liian abtraktin näköiseksi - eli tunnistamatta jäi.
Mutta hyvää palautetta tuli ehkä kuitenkin enemmän. Väritystehtävät ja piirtämistehtävät olivat ehdoton hitti. Yksinkertaistettu Sudoku-klooni tuotti myös suurta onnistumisen iloa. Osa tehtävistä on vielä tekemättä, mutta kyllästymisestä ei näy vielä merkkejä, että kai ne ihan onnistuneita sitten ovat. Antaahan tuo lisää motivaatiota tehdä uusia väritys ja pulmatehtäviä.

Ei juuri mitään uutta

Viikonloppu oli ja meni. Kohta on jo taas uusi. En saanut ollenkaan niin paljon aikaiseksi kuin olisin toivonut. Yhden puuhasivun, ja hieman väkinäiseltä tuntui saada sekin puristettua ulos. Enemmänkin olisi ollut kiva saada tehtyä, mutta eipä siinä mitään. Viikonloppuna oli niin paljon muuta ohjelmaa, että on se hyvä että sai edes tämän aikaiseksi. Yksikin sivu on tyhjää parempi.
Tämmöinen:Tätä ei voine luonnehtia ainakaan liian vaikeaksi, kun oikeita vastauksia siihen taisi tulla ainakin kaksin kappalein. No ainahan niitä voi sitten korjailla myöhemminkin.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Minäkö kirjoittaja?

Taas olisi viikonloppu edessä. Viittaan lähinnä siihen, että viime viikonloppuna tuotteliaisuus puuhakuvien kanssa oli huipussaan, kun taas nyt viikolla ei oikein mitään sellaita ole tullut tehtyä. Päivittäisiä pilakuvia olen vääntänyt - enkä edes joka päivä niitäkään. Eipä siinä huolta. Niitä teen aina mahdollisuuksien mukaan kerralla useamman, niin pystyy sit välillä pitämään "vapaatakin" niistä.

Tällä viikolla tuli puolivahingossa lähdettyä toteuttamaan uutta aluevaltausta, eli kirjoittamista. En ole varsinainen tarinkertoja, ja kirjoittajanakaan tuskin mikään erikoinen. Itselläni ainakin meinaa olla se ongelma, että jos ei kykene tuottamaan samantasoista tekstiä kuin joku Topeliuksen proosa, on turha vaivautuakaan - kepoiset vaatimukset...
Luonnonlakeja uhmaten aloin kuitenkin kirjoittamaan. En mitenkään määrätietoisesti, vaan kunhan nappasin vihon käteen ja aloin suoltamaan tekstiä. Tekstin aihe tuli puoli-salaa omasta päästä. Olin piirtänyt satunnaisen huopakynäpiirustuksen keijusta, ja innostuin värittämään sen pastelliliiduilla. Olen lähes aina pitänyt pastelliliituja luonnottomana tapana lähestyä paperia. Varsinkin sitä settiä, joka minulla on. Liidut ovat kuivia, jauhojamaisia ja hankalia hallita. Hammasta purren periaatteella "jos näitä joku muukin käyttää, niin pakkohan minunkin on näillä jotakin saada aikaiseksi" tein piirustuksen loppuun.

No valmiista piirustuksesta tuli - jos nyt ei mikään Rudolf Koivun tuotos, mutta omaan makuun ihan kiva. Ongelmana piirustuksessa vain oli se, että se suorastaan huusi jotain tarinaa kerrottavaksi. Kuten edellä jo mainitsin, niin pelkoa ja häpeää tuntematta tartuin toimeen. Pieni luonnosvihko käteen ja tussi toiseen, ja sitten kirjoittamaan. Huomaa käsittämätön itseluottamus. Tussilla suoraan. Teksti tuli melko vaivattomasti. Varmaan jännitävämmän ja mielenkiintoisemman siitä olisi saanut kun olisi hieman käyttänyt aikaa, mutta tällä kertaa pääasiana oli tutkia omia rajaja. Osaanko ja pystynkö kirjoittamaan mitään kaksisanaisia örähdyksiä pidempää.
No en sen enempää puhkianalysoi. Lukekaa itse. Teksti on alla skannattuna. Klikkaamalla kuvaa se pitäisi aueta suureksi ja helpommin luettavaksi. Huomatkaa myös, että en sitten millään malttanut olla piirtämättä siihen vielä toista kuvaa.

No? Luitko? Tuommoinen lyhyt pikku juttu. Sopisi varmaan kiireisille iltasaduksi. Ei meinaan mene kuin pari minuuttia kun sen lukaisee, ja toivottavasti jättää iltasadun kohteen mietteliäänä pohtimaan asioita syvemmälle.
Palautetta otan mielelläni vastaan - positiivista erityisen mielelläni, mutta negatiivinenkin kelpaa kunhan se on asiallista ja rakentavaa.

Hyvää viikonloppua. Katsotaan saanko aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Tästä se lähtee

Joopa joo. En tiedä onko tämmöinen blogi ollenkaan hyvä tai tarpeellinen laitos, mutta jos tässä jonkinlaista julkista raporttia työn edistymisestä pitäisi.

Eli homman nimi on seuraava. Olen pitkään ollut kiinostunut tekemään jonkinlaista puuhakirjaa tai vastaavaa. Minulla on yhtenä projektina aikuisille tarkoitettu pin up värityskirja, mutta se on ollut jo hetken aikaa jäässä. Keskeneräinen kirja on ladattavissa vapaasti, ja kyllä sitä näemmä on ladattukin. Palaute tuntuu vain olevan hieman nihkeässä.

Tämä projekti, joka mielestäni ansaitsi oman blogin verran palstatilaa on puuhakirja, joka sopisi kaikenikäisille. Jokin sellainen, joka on mukavan jännittävä ja monipuolinen herättämään lapsissa kiinnostuksen, ja joka olisi samalla sellainen, että aikuinenkin siihen saattaa unohtua puuhailemaan, niinpä sai alkunsa Pimeän Keskiajan Puuhakirja




Idea on muhinut päässä aikansa, ja puoli-vahingossa se pääsi sieltä karkuun. Olen jonkin aikaa pitänyt pilakuva-blogia Kummat Kuvat, johon päivittäin - paitsi sunnuntaisin, olen lisännyt uuden pilakuvan. Tuon pilakuva-blogin tarkoituksena on olla lähinnä minulle itselleni itsekuri-harjoitus, eli se pakottaa minut tuottamaan säännöllisesti uutta materiaalia ja vielä julkaisemaan sen. Lisä-bonuksena on se, että jos joku sattuu niistä vielä vaikkapa pitämään.

No menneenä viikonloppuna piirtelin taas uusia pilakuvia, ja yht'äkkiä iski aivonyrjähdys, ja tuli suollettua ulos ensimmäinen varsinainen sivu tuohon tulevaan puuhakirjaan.

Tadaa:


Oli aika hauska havainto, että se syntyi yli-helposti ja oli tosi kiva tehdä. Tuo aivonyrjähdys jäikin sitten päälle, ja niitä kuvia alkoi sitten tulemaan urakalla. Erilaisia puuhasivuja ja värityskuvia. Huomasin siinä sitten samalla, että minullahan oli jo valmiiksi tehtynä joitakin kuvia jotka sopivat puuhakirjaan käytettäväksi - en vain ollut hiffannut sitä aiemmin. Kunhan olin ajankulukseni tehnyt ilman sen kummempaa ajatusta siitä mihin niitä käyttäisin.

Tähän astiset puuhakirjaan tulevat tuotokseni ovat nähtävillä Picasassa.
Kun katsot kuvia, huomaa sivun oikeassa reunassa oleva suurennuslasin kuva - silläsaat kuvan avattua täysikokoisena, eli tulostamiskelpoisena. Pyydän - jos vain yhtään kiinnostaa, niin tulosta sivuja, tee tehtäviä, ja tule tänne blogiin kertomaan mitä niistä pidit. Myöskin jos sinulla on jotain hienoja (tai vaikka vähemmän hienojakin) ideoita siitä, mitä puuhakirjassa haluaisit nähdä, niin otan ilomielin ideoita vastaan.

Näin alkuvaiheessa ajatuksena on, että puuhakirjan teemana on keskiaika, lohikäärmeet yms. mutta samaan aikaan kiinnostaisi tehdä jotain eläin- tai avaruusaiheisia juttuja. Saas nähdä miten käy. Pysyykö homma kasassa vai lähteekö rönsyilemään aivan käsittämättömän pahasti.

T: Jani