Minäkö kirjoittaja?

Taas olisi viikonloppu edessä. Viittaan lähinnä siihen, että viime viikonloppuna tuotteliaisuus puuhakuvien kanssa oli huipussaan, kun taas nyt viikolla ei oikein mitään sellaita ole tullut tehtyä. Päivittäisiä pilakuvia olen vääntänyt - enkä edes joka päivä niitäkään. Eipä siinä huolta. Niitä teen aina mahdollisuuksien mukaan kerralla useamman, niin pystyy sit välillä pitämään "vapaatakin" niistä.

Tällä viikolla tuli puolivahingossa lähdettyä toteuttamaan uutta aluevaltausta, eli kirjoittamista. En ole varsinainen tarinkertoja, ja kirjoittajanakaan tuskin mikään erikoinen. Itselläni ainakin meinaa olla se ongelma, että jos ei kykene tuottamaan samantasoista tekstiä kuin joku Topeliuksen proosa, on turha vaivautuakaan - kepoiset vaatimukset...
Luonnonlakeja uhmaten aloin kuitenkin kirjoittamaan. En mitenkään määrätietoisesti, vaan kunhan nappasin vihon käteen ja aloin suoltamaan tekstiä. Tekstin aihe tuli puoli-salaa omasta päästä. Olin piirtänyt satunnaisen huopakynäpiirustuksen keijusta, ja innostuin värittämään sen pastelliliiduilla. Olen lähes aina pitänyt pastelliliituja luonnottomana tapana lähestyä paperia. Varsinkin sitä settiä, joka minulla on. Liidut ovat kuivia, jauhojamaisia ja hankalia hallita. Hammasta purren periaatteella "jos näitä joku muukin käyttää, niin pakkohan minunkin on näillä jotakin saada aikaiseksi" tein piirustuksen loppuun.

No valmiista piirustuksesta tuli - jos nyt ei mikään Rudolf Koivun tuotos, mutta omaan makuun ihan kiva. Ongelmana piirustuksessa vain oli se, että se suorastaan huusi jotain tarinaa kerrottavaksi. Kuten edellä jo mainitsin, niin pelkoa ja häpeää tuntematta tartuin toimeen. Pieni luonnosvihko käteen ja tussi toiseen, ja sitten kirjoittamaan. Huomaa käsittämätön itseluottamus. Tussilla suoraan. Teksti tuli melko vaivattomasti. Varmaan jännitävämmän ja mielenkiintoisemman siitä olisi saanut kun olisi hieman käyttänyt aikaa, mutta tällä kertaa pääasiana oli tutkia omia rajaja. Osaanko ja pystynkö kirjoittamaan mitään kaksisanaisia örähdyksiä pidempää.
No en sen enempää puhkianalysoi. Lukekaa itse. Teksti on alla skannattuna. Klikkaamalla kuvaa se pitäisi aueta suureksi ja helpommin luettavaksi. Huomatkaa myös, että en sitten millään malttanut olla piirtämättä siihen vielä toista kuvaa.

No? Luitko? Tuommoinen lyhyt pikku juttu. Sopisi varmaan kiireisille iltasaduksi. Ei meinaan mene kuin pari minuuttia kun sen lukaisee, ja toivottavasti jättää iltasadun kohteen mietteliäänä pohtimaan asioita syvemmälle.
Palautetta otan mielelläni vastaan - positiivista erityisen mielelläni, mutta negatiivinenkin kelpaa kunhan se on asiallista ja rakentavaa.

Hyvää viikonloppua. Katsotaan saanko aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista.